Amatööri asialla

Tekeminen aloitetaan pohtimalla, onko kangas kutistettu. Muisti ja tuntoaisti ovat eri mieltä, mutta ei hätää, sillä toiminnanohjauksesta vastaava aivoalue tuomaroi päätöksen: leikataan vaan. Nimenomaan leikataan vaan, sillä mitään kaavaahan ei ole. Tosin sakset ovat tylsemmät kuin Kolme muskettisoturia ja Odysseus yhteensä, ja neuloksen nyrhiminen poikki on siksi tuskaista. Kannattaako käyttää jotain keittiösaksia, tai vielä täsmällisemmin ilmaisten: kannattaako olla eri kaupungissa oikeiden kangassaksiensa kanssa?


Ommellaan kaikki neljä saumaa ja tarkistetaan, ettei ns. istuvuus ole kilometrejä pielessä. Sohitaan etukappaleelle lyijykynällä epämääräinen viivaviidakko kuvitellen, että sitä noudatetaan vielä ompeluvaiheessa. Murskataan kuvitelmat ja siksakataan mistä sattuu, sekä kyllästytään tiheän pistonpituuden tuomaan hitauteen. Pistetään vauhtia masiinaan. Kunnolliset päärmeetkin ovat yliarvostettuja, taitetaan vaan kangasta ja tikataan, trikoo venyy niin kivasti. Tajutaan, että on ihan hauskaa olla enemmän tai vähemmän maanantaikappaleita tuottava sunnuntaiompelija, koska tällöin mitkään käytännöt, tietotaidot tai paineet eivät rajoita ajatusmaailmaa, jos ei päästä niitä rajoittamaan. Saa tehdä ihan mitä lystää.


Just an almost ordinary tricot T-shirt with messy zigzag embellisments. I think it's oh so relieving to be nothing more than an unprofessional sewist. That way it doesn't matter if I have the artistic skills of a duck, and I feel I'm free to do whatever I want and however I want.

Bitter pills and the so called blessed effects

Taannoin ihmettelin, miksi parhaat neuleideat lähes poikkeuksetta kiusaavat pääkoppaa a) iltaisin kello 22 jälkeen JA b) kun pitäisi kerrata tenttiin. Ideat eivät myöskään tunnu enää aamulta läheskään yhtä loistavilta ajatuksilta. Eivät tälläkään kertaa, eikä tenttikään luultavasti mennyt ihan putkeen.


Kuvio yrittää esittää suomalaisten apteekkien käyttämää versiota Hygieian maljasta. Aito ja alkuperäinen Hygieian malja on hieman erilainen, mutta tämä on oikeastaan kivempi tai helpommin integroitavissa neuleeseen.


A while ago I found myself wondering why the best knitting ideas always pop into my head a) after 10 p.m. AND b) when I have an exam the following day. I still have no answer, but I do know all too well how the ideas suddenly don't feel that brilliant in the morning. This time wasn't an exception. Also I don't know yet if I passed the exam.

The pattern tries to portray the Bowl of Hygieia, the symbol of pharmacy. The original Bowl of Hygieia is a little different from this though, but the Finnish pharmacies use this version and I think this looks nice. At least I keep telling myself that, as I think this is slightly easier to integrate into knitted garments.


Ansaitsisin mielestäni pari opintopistettä näistä. Sekä diplomin, vapautuksen tietyistä kursseista ja etuoikeuden valita itselleni seuraava harjoittelupaikka kaikista maailman harjoittelupaikoista.

Lisäksi yksi fotogeenisista kavereistani voi nyt kirjoittaa CV:hensä toimineensa mallina neulesuunnittelijalle. (Ainut vaan, että kuvaajaa nauratti koko ajan, mikä teki valokuvien ottamisesta vieläkin summittaisempaa räpsimistä mitä yleensä.)

Thinking outside the bomb

- Aakkoshaasteen I: Kamillan Ingela
- Muokkaukset: resori kirjoneulevarren sijaan, peukku ja kärkkärit omalla tavalla, ei yksivärisiä raitoja kuvioraitojen välissä
- Kaikenlaisia käsiin sattuneita lankoja ja puikot 3,0 mm


- Pattern: Ingela by Kamilla
- Mods: ribbed cuff, no plain stripes, different thumb and decreases
- Random leftover yarns, DPNs 3.0 mm

This is my project I for the alphabet challenge. My tension was off, but that's quite fine, as I like these a lot anyway. Though I feel like I should have known worsted and sport weight yarns in the same stranded knitting are a possible mismatch and don't make a steady gauge too easily. Then again, maybe I should just stop trying to blame the yarns. A poor workman always blames his tools, so a poor knitter blames her yarns?


Tykkään lopputuloksesta ihan siitä huolimatta, että en miettinyt yhtään värien yhdistelemistä vaan lähinnä nappasin aina ensimmäiset käteen sattuvat kerät. Neulejälkikään ei ole ihan parasta johtuen luultavasti osaksi worsted- ja sport-vahvuisten lankojen keskenään sekoittamisesta (tai sitten vaan yritän vierittää syyn itsestä riippumattomien tekijöiden harteille).


Tässä alla vielä joitain kavereideni taidonnäytteitä langan kerimisen alalta. Neulojasta on hauskaa, kun jostain muusta on hauskaa setviä mystisiä solmumyttyjä, joista ei aina tahdo löytyä mitään päätä tai häntää. Vielä hauskempaa on, että valmistuneet muistuttavat toisinaan huomattavasti enemmän sitruunoita ja amerikkalaisia jalkapalloja kuin perinteisiä pallomaisia keriä.


I just need to share this photo. Some of my fellow students are all into winding yarn balls, I suppose to keep their hands busy, and usually I'm the only one carrying yarn, so... Not a bad deal for me, not at all. I can keep my hands busy with knitting, and they make that easy so that the yarn is not on millions of knots that is. I feel like I should be more grateful for having friends this nice, but I can't not find the shape of some of the balls (or maybe I should say lemons) a little amusing. I've told them it doesn't matter how exactly they wind the yarn, but well. Quite the art of everyday, eh?

Tuesday sweetest in the whole wide world tuesday

Löysin kirppikseltä kivan huivin, mutta koska olen villahuivi tai ei huivia ollenkaan -ihminen, siitä piti tehdä jotain muuta.


Pistin vuoriksi farkkua ja laukunsuuhun kuminauhaa sillä ajatuksella, että tekele ottaisi itseensä jonkinlaista tukirankaa ja muotoa. Ajatus jopa toimi, ainakin osittain.


I had my eyes on this shawl thing in a second hand shop. Why it's no longer a shawl thing is because I'm the kind of person you'll never – never – catch wearing any other scarves than knitted ones. (Well okay, I admit I have one crocheted scarf, but I'm sure you got the point.)


Also, there's no such concept as having too many bags. Decided to try denim lining and elastic band for this individual so as to give it some backbone and shape.

On vahvoja ja heikkoja happoja

Kun pitkästä aikaa napsauttaa ompelukoneeseen virran päälle ja neulan seutu kirkastuu Pfaffin pikkuisen lampun ympärilleen säteilemän valkeuden myötä, tuntuu kuin olisi se lamppu syttynyt omassa (pimeässä) pääkopassa.

Piti ommella luisteluhousut, niin kuin on pitänyt jo kauan, koska sellaiset vaan ovat erinäisistä syistä aika paljon tavallisia tuulihousuja kätevämmät. Plus että kaveri ei varmaan kehtaa enää näyttäytyä jäähallilla sen paremmin kuin missään muuallakaan allekirjoittaneen seurassa, jos vielä kerran kiskon päälle eräät vaaleansini-keltaiset verkkarit. Sitä paitsi näiden pitäisi käydä juoksuunkin yhtä lailla. Leggingsit eivät ole housut, mutta nämä eivät ole leggingsit. Eivät missään nimessä. Ensinnäkin tuo neulos on paksua jo ihan siitä syystä, että etenkin jäähallilla saattaa vähän paleltaa ohuissa trikoissa, jos ei yritä murskata pikaluistelun maailmanennätyksiä, ja lisäksi näissä on useita saumoja ja kunnon päärmeet lahkeensuissa. Leikkasin kankaan ottaen vähän mallia joistain omista housuista, toisin sanoen en siis käyttänyt mitään tunnettuja kaavoja. Lopputulos on kuin mittatilaustyönä tehty, kiitos joustavan neuloksen.

Paljoa osuvampaa kirjontakuviota ei varmaan voisi kuvitella kuin L-laktaatin rakennekaava. Säädin vaan ompelukoneesta pistonpituuden napinläpialueelle ja annoin mennä. Tukikangas olisi voinut olla ihan hyvä valinta, mutta kysehän on treenivaatteesta, ei taideteoksesta. Hirveän läheltä otettuja valokuvia en tosin halua esitellä, sillä tämänkertainen Elios vs. maitohappo -ottelu päättyi kotijoukkueen 0–12-tappioon. Muulloin kuin ommellessa lukemat kääntyvät onneksi toisin päin. Tai niin ainakin saa uskoa ken tahtoo.


Ok, kohtalaisen typerä staattinen kyykkimiskuva. Mutta tästä ainakin puuttuu tyypillinen luisteluirvistys.

There are two types of acids in the world: lactic acid and the others. And I chose the first option to embellish this piece of clothing. (Please forgive my sense of humour, I know the correct answer would of course be something like strong and weak acids.) Seriously I've been thinking about sewing pants for ice skating for ages. Or trousers, whatever. As long as not leggings. Never leggings, not at least if ice skating is concerned. I suppose they are fine otherwise, meaning with dresses or skirts.

I didn't use any pattern, but as the fabric is so elastic, it wasn't quite the trickiest job to get the size right by just cutting the fabric with a sideways glance at some pants I already have. The embroidery part was the pain, especially those arched lines. I swear I'd hate oxygen if it wasn't so crucial. Interfacing might have worked wonders, but I do get a lot of comfort from the thought this is after all not meant to be a work of art but a sports garment. ;) That's why I embroidered the whole thing using an ordinary sewing machine in the first place, well aware doing the same by hand would give a better result.

Talk about stupidity

Jos juttu on tekemisen arvoinen, se kannattaa sitten tehdä kanssa hyvin? (Paitsi jos on kyse koulujutusta.)

Toki.

No ei.

Kylläpäs. 

Ei.

Ehkä.

Joskus.

Suunnilleen.

On ihan ok ihmetellä, mitä pölyisiä fossiileja se on ruvennut esittelemään. Yllä näkyvä kuvahan on kieltämättä lähes mesotsooiselta aikakaudelta. Olen kuitenkin tässä viime aikoina yrittänyt työstää siitä ilmenevää ideaa. Huolellisella suunnittelulla olisi voinut välttää paljon, mutta mitäs hauskaa siinä sitten olisi... Kaikki vaan kantapään kautta (myös hatut), muuten jää paljon kokematta jne. Työstäminen siis jatkukoon, mutta alimmissa kuvissa näkyvä versio on toivottavasti jo lopullinen.


Insanity is doing the same thing over and over again, but expecting different results. 
- Albert Einstein

Feel free to call the hat in the first photo a fossil, as that's what it is. Such a dusty one even. But even though it's ancient and dusty, it's also kind of precious, since I like the idea and I think it's worth improving further. That's why there's no other choice but to carry on. Basically if something's worth doing, shouldn't it be worth trying to do pretty damn well? Or maybe it's just asking for trouble... Again, we'll see.

Gotta grab my owls and not give a hoot about the rest

Horatio ja Oren Twist Collectivesta. Harmaa ja turkoosi Seitsemästä Veljeksestä. Kuvissa toisen pöllön toisesta silmästä puuttuu täplä, joten tein sen sitten jälkikäteen kirjomalla silmukkaa jäljitellen. Täytyy sanoa, että olin tuolle tapahtuneelle pikku virheelle yhtä sokea kuin kyseinen pöllö, mutta lapasten tarkkasilmäinen tuleva omistaja huomasi sen onneksi heti.


Horatio and Oren from Twist Collective. Grey and turquoise 7 Veljestä yarn. If you're really observant, you might notice the other owl is missing a spot in the eye. I'm usually about as observant as the very owl, but a friend of mine, who's also gonna be the more or less happy owner of these, found the mistake immediately. It was good she did, as this kind of errors are quick to put right. All you need to do is to embroider a duplicate stitch (at least I believe it's called that).


Toisen parin blokkaamaton ja viimeistelemätön paljas totuus. Edelleen Seiskaveikkaa, edelleen Horatio ja Oren. Yritin tehdä näihin lyhemmän kärkiosan, mutta en osaa päättää vielä, ollako armollinen vai langettaako kärjille purkutuomio.


The unblocked and unfinished truth of another pair. Still 7 Veljestä, still Horatio and Oren, but also experimenting with a shorter hand part. I can't decide yet whether to let the mods be or frog them and start over.